LUT:ssa energiatekniikan toisen vuoden opinnot aloittava Lauri Seilonen työskenteli kesän ajan Alvan EHSQ-tiimissä turvallisuus-, laatu- ja ympäristöasioiden parissa. Oman tiimin töiden ohella Lauri pääsi näkemään ja kokemaan vähän kaikkea mikä liittyy kaupungin lämmittämiseen, sähköistämiseen ja vesihuoltoon.
– Heti alkuun pääsin tutustumaan Keljonlahden ja Rauhalahden voimalaitoksiin sekä Viitaniemen pintavesilaitokseen. Etenkin Keljonlahden valtavalla laitosalueella oli todella paljon nähtävää ja opittavaa. Turvallisuuspäällikkö Samuli Mäkinen teki parhaansa selittäessään prosessia, mutta olin kuin turisti matkaoppaan perässä. Sain kuitenkin ajatuksia hautumaan seuraavia päiviä varten.
Alvan ympäristöasiantuntija Sallamari Piispanen otti Laurin mukaan Alvan hiilijalanjälkilaskentaan. Lauri sai tehtäväksi ohjeistukset toimipisteiden jätehuollolle.
– Hiilijalanjäljen laskeminen on energia-alan yritykselle iso juttu, ja Alvallakin on omat tavoitteensa hiilineutraaliuden saavuttamiseen. On ollut mielenkiintoista vertailla hiilijalanjälkiä edellisvuosiin ja seurata kehitystä. Yksi selvä esimerkki päästöjen vähentämisestä on keväältä 2022, kun Rauhalahden voimalaitos alkoi pyöriä 100 % biopolttoaineella osittaisen turpeenpolton sijaan.
Vesiverkoille Lauri pääsi tutustumaan yhdessä toisen kesätyöntekijän kanssa.
– Kiersimme kaksi viikkoa ympäri Jyväskylää raivaamassa vesilaitosten, vesisäiliöiden ja paineenkorotuspumppaamoiden ympäristöä. Minut yllätti, kuinka paljon Jyväskylässä on käyttöveden paineenkorotuspumppaamoja, mikä johtuu varmaan kaupungin suurista korkeuseroista. Raivaushommissa piti alun perin viettää vain viikko, mutta viihdyin niin hyvin, että jäin vielä toiseksikin.
Yksi Laurin kesäprojekteista oli tehdä pelastuslaitokselle hätätilanteisiin ”tietokortit” Alvan monista kohteista.
– Koska olemassa olevat tiedot vaativat tarkennuksia, lähdin sähköautolla maastoon kiertämään kohteita. Tiedonkeruukierroksen kohteina olivat ensisijaisesti lämmöntuotannossa varalla olevat lämpölaitokset.
Seuraavana vuorossa oli viikko sähköverkoilla Marko Niemisen matkassa.
– Ohjelmassa oli 12 vuoden välein tehtävät muuntajien maadoitusmittaukset. Mittaukset toivat mieleen omat armeija-ajat, kun pääsin taas vetämään kelaa maastoon. Melko pian minulle kuitenkin selvisi, että sähköverkkojen arki on hyvin arvaamatonta. Kerkesimme lopulta tekemään itse mittauksia vain kahtena päivänä, sillä kiireellisemmät tehtävät keskeyttivät maadoitusmittaukset useamman kerran.
Sähköverkoilta matka jatkui energiantuotantoon.
– Lähdin Rauhalahden voimalaitokselle käyttöpuolen päivävuorojen mukaan. Vuorojen tehtävä on pitää voimalaitos käynnissä sopivalla teholla sekä valvoa varalämpölaitosten kuntoa. Tämä kaikki vaatii lukemattomien ruutujen valvomista, säännöllisiä tarkastuskierroksia myös kentällä sekä vuosien kokemusta. Minulle valkeni nopeasti, että kaksi viikkoa ei mitenkään riitä oppimaan koko systeemiä, mutta sitkeällä laitoskierroksella pyörimisellä sekä kysymällä sain vähintäänkin kohtuullisen käsityksen biopolttoaineella toimivasta leijupetikattilallisen voimalaitoksen pyörittämisestä.
Kahden kaukolämmön tuotantopuolella vietetyn viikon jälkeen Lauri suuntasi kaukolämpöverkon tehtäviin.
– Toimin lämpöverkkojen kesätyöntekijän työparina. Saimme tehtäväksi kaukolämpökaivojen tarkastukset, kriisivaraston inventaarion sekä kaukolämpöpumppaamojen laitetietojen keräämisen. Kaukolämpöverkossa on paljon lämpötila-, paine- sekä virtausmittareita, joita olen päässyt käyttämään myös opiskellessani. Oli hienoa nähdä mittareita todellisessa käytössä. Se auttoi ymmärtämään mittausten merkitystä. Laitetietoja kerätessäni törmäsin samoihin mittareihin, joista olin opiskellut yliopistolla.
Kaivojen tarkastuskierroksella Laurin tehtävänä oli pitää kaivotyöskentely turvallisena maan pinnalta käsin. Käytännössä Laurin piti estää ulkopuolisten pääsy kaivon lähelle, sillä säiliötöissä vaaditaan turvallisuussyistä aina toinen henkilö maan pinnalle.
– Kaivoissa työskentely keräsi koolle huomattavan paljon sekä uteliaita että huolestuneita kansalaisia. Pienimmät ja vähän isommatkin ohikulkijat halusivat kurkistaa kaivojen sisälle, mutta joutuivat pettymään, kun siellä ei ollutkaan mitään näkemisen arvoista.
Kesä Alvalla sai Laurin ymmärtämään, kuinka paljon vaatii, että kodissa on sähköä, lämpöä ja vettä. Kliseinen sanonta ”yksikään päivä ei ole samanlainen” piti tänä kesänä hänen mukaansa kirjaimellisesti paikkaansa.
– Uskon, että tämä kesätyö todellakin helpottaa minua varmasti tulevissa opinnoissani. Vitsailinkin jo aiheesta puhuttaessa, että minun ei tarvitse nyt syksyllä lukea tentteihin ollenkaan, kun opin kaiken jo kesällä!
Kiitos Laurille kesästä ja tsemppiä opintoihin!